Sukumme vaakuna
Tuntemamme Hakolan sukuseuran puna-hopeinen vaakuna löytyy Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteristä numerolla 474.
Vaakunaselitys kuuluu: Punaisella kilvellä tyvestä nouseva,
reunoihin ulottuva riukuaita, jonka yläpuolella kaksi sulkakynää ristissä, kaikki hopeaa. K: hopeinen
siipipari.
Heraldiikassa vaakuna jaetaan kolmeen osaan, tavallaan kerrokseen: alimpana on ”kilpi”, jonka päällä ”kypärä”, jonka päällä ”kypäräkoriste”. Tärkein ja oleellisin osa vaakunaa on kilpi, joka on vaakunan varsinainen ydin. Yleisesti vaakunaksi riittää pelkkä kilpi. Esimerkiksi monissa kaupunkivaakunoissa on pelkkä kilpi. Kilven ulkopuoliset lisäkkeet – esimerkiksi kypäränpeite ja lakipunos kypärän ja kypäräkoristeen välissä – ovat kaikki kilpeä merkityksettömämpiä. Juuri tuon vaakunamme kilven on suunnitellut Hakolan suvun Kommilan sukuhaaraan kuuluva taiteilija Helka Veuro, syntyisin Sääksmäeltä.
Vaakunan tarina tai perustelut eivät ilmene vaakunaselityksestä, joka on yksinkertaisesti vain vaakunan sisällöllisen sommitelman sanallinen selostus, jonka turvin heraldiikan säännöt hallitseva taiteilija kykenee antamaan vaakunalle virheettömän kuvallisen hahmon. Vaakunan tulisi kuvastaa kantajaansa ja tässä tapauksessa niin se hyvinkin tekee. Taiteilija Helka Veuro on kertonut kilven riukuaidan kuvastavan suvun vahvaa hämäläistä talonpoikaistaustaa ja sulkakynät puolestaan symboloivat suvussa esiintyvää oppineisuutta. Kypäränpeitteenä olevalla tammenlehväviitalla voidaan nähdä samoja merkityksiä kuin tammella, joka symboloi maailmanlaajuisesti urhoollisuutta, uskollisuutta ja periksiantamattomuutta. Monien muinaisten kansojen mytologioissa tammi oli merkittävässä roolissa edustaen viisautta, vahvuutta ja voimaa. Monissa maissa se on keskeinen osa myös sotilassymboliikkaa ja sodissa ansioituneille sotilaille myönnettäviä kunniamerkkejä. Suomessa Tammenlehvän Perinneliiton toiminta keskittyy
sotiemme perinteeseen.
Vaakunan kohdalla rekisteröintivuodeksi ilmoitetaan 2010. Vaakunan tarina Hakolan sukuseurassa sai alkunsa 1980-luvun loppupuolella, kun virisi idea omasta sukuvaakunasta käytettäväksi sukuseuran tunnuksena ja mainosgraafikko Yrjö Koivula toi hallitukselle alustavia ehdotuksia sekä luonnoksia vaakunaksi. Päätettiin konsultoida myös sääksmäkeläisiä taiteilijoita Jaakko Veuroa ja Helka Veuroa. Myöhemmin Koivula jättäytyi itse suunnittelutyöstä, koska ei halunnut kilpailla taiteilija Helka Veuron kanssa. Vuoden 1991 vuosikokoukseen kesäkuun 8. päivänä Hotelli Waltikassa Valkeakoskella taiteilija Veuro toi kolme kolme erilaista vaihtoehtoa valittavaksi. Kokouksessa alkoi niin ponteva keskustelu vaihtoehdoista, että kättennostoäänestyksellä päätettiin, että vaakuna kyllä toteutetaan, mutta että hallitus saa vapaat kädet valita kokouksessa olleista kolmesta mallista toteutukseen tulevan sukuseuran vaakunan.
Erinäisten vaiheiden ja lisäpyyntöjen jälkeen nykyinen Helka Veuron suunnittelema kilpiosa hahmottui nykymuotoonsa. Kilpiosaa täydentävä suunnittelutyö sekä piirtäminen päätettiin kuitenkin kustannussyistä teettää heraldikko Harri Rantasella. Hänen käsialaansa ovat kilpiosan kypäränpeite, lakipunos sekä kypäränkoriste kaksi siipeä. Sukuseuran hallitus päätti kokouksessaan 22. tammikuuta 1992, että Hakolan suvun jäsenet voivat vapaasti ja omin kustannuksin käyttää suvun vaakunaa, joka 6.6.1992 vuosikokouksessa Aulangolla esiteltiin ja ensimmäinen sukuseuran pöytäviiri luovutettiinkin tuolloin Paula Pohjoselle ansiokkaasta ja uutterasta työstä sukuseuran vaakunan hyväksi.
